7/6/10

Bonehead

Taannoin katsoin Funny Games -elokuvan (US-remake, vuodelta 2008), joka oli aika häiritsevä, ei mitenkään viihdyttävä elokuva (päätöntä väkivaltaa), mutta muutama hyvä asia elokuvassa kuitenkin oli. 1. Michael Pitt, 2. erinomaiset musiikkivalinnat elokuvan alussa ja lopussa. Ja itseasiassa yhdessä vaiheessa keskellä leffaakin. Kaikissa kohdissa yhtä päätön biisi kuin elokuvan aihekin, Naked Cityn Bonehead.
Tuossa alussa kun idyllisen perheen automatka klassista musiikkia kuunnellen saa taustamusiikikseen yhtäkkiä Naked Cityn Boneheadin, on vaikutus aika... iskevä.



Kohdassa 2:30 ruutuun iskevä title ja Bonehead... Perheen hymyillessä taustalla... Nerokasta, pakko myöntää.
Naked City oli 1990-luvun vaihteessa vaikuttanut kokeellinen amerikkalaisbändi, yhdistelivät vähän kaikkea jazzista grindiin. Tuo on vähän siinä ja siinä, että jaksaisiko tuollaista meteliä kuunnella pidempään. Liittyy siinä mielessä hyvin itse elokuvaan: häiritsevää, mutta pakko se on kuitenkin katsoa. Niin häiritsevää, että pitää katsoa/kuunnella loppuun. Ei tiedä pitäisikö nauraa vai itkeä. "Vokaaleista" tulee vähän mieleen Anaal Nathrakh.
Enemmän noita Naked Cityn biisejä kuunnellessa tulee kyllä aika wtf-olo... Vähän samanlainen kuin jotain tosi abstraktia kuvataidetta katsellessa. Jotain on vaan rykäisty kasaan, ja sitten se on taidetta. Hauskinta bändin livevideoissa on se, että äijät olevinaan soittaa nuoteista.. Lol.
Tuota Bonehead-biisiä vielä kuuntelee, varsinkin tuollaisessa yhteydessä, mutta missä menee sietokyvyn raja noin niinku muuten. Milloin musiikista tulee pelkkää meteliä..

No comments:

Post a Comment