7/8/10

Mikä niitä vaivaa

En ole vaivautunut ostamaan Sotajumalan uusinta Kuolemanpalvelus-levyä. Levyn hauskaan markkinointikikkaan (tee itsestäsi kuolinilmoitus) osallistuttua sai kaksi levyn biisiä ilmaiseksi mp3-tiedostoina, ja niiden sekä uusimman musavideonsa kuuntelu ja katselu eivät ole minua vakuuttaneet. Päinvastoin, melkein ärsyttää kuunnella noita. Kappaleethan oli Paratiisin kutsu ja Sokeus, ja video on myös tehty Paratiisin kutsusta. Tässä se:



Pääosin musiikki sävellyksinä on ihan jees, mutta toteutus ei minun mielestä toimi. Kitarat surisee ja särisee ihan liikaa, rummut liian epäselvinä taustalla. Siinä pääsyyt. Tulee mieleen vihainen ampiaisparvi noista kitaroista. Mynnin vokaalit puolestaan on entistä paremmat, ja ne onkin melkeinpä paras puoli Sotajumalassa. Suomenkielisten lyriikoiden ohella. Löytyy variaatioita murinaan, eri korkeuksia ja rytmitys on tarkkaan mietitty.
Kiinnostaisi kyllä ihan älyttömästi, miltä nuo biisit kuulostaisi jos soundeissa olisi panostettu selkeyteen tuollaisen epämääräisen surinan sijaan. Muutamia muitakin Kuolemanpalvelus-levyn kappaleita testailin, eikä mieleen jäänyt kuin Sinun virtesi ja Luut sinusta muistuttaa. Varsinkin jälkimmäisessä sitä selkeyttä tulee kitaroihinkin erikoisten riffittelyjen myötä. Ei jatkuvaa pörinää.
Tuo äänisaaste vaikuttaa minuun niin, että varsinkin in-ear-kuulokkeilla kuunnellessa pakko ottaa napit ennen pitkää pois korvista, kun tuo surina pureutuu aivoihin jotenkin. Ehkä siinä on jotain subliminaalisia viestejä.

Kuolemanpalvelusta en siis ole ihan heti ostamassa. Sen sijaan Sotajumalan vanhemmat levyt pysynevät kuuntelussa edelleen.

No comments:

Post a Comment