9/1/10

Harmaja

Näin sateisena syyspäivänä voisin osuvasti ottaa arviointiin bändin nimeltä Harmaja. Tutustuin bändiin sattumalta joskus viime vuonna, kun kirjastossa sattui käteen bändin debyyttilevy. Lainasin sen mielenkiintoisen nimen ja kannen perusteella ja sittemmin yllätyin erittäin positiivisesti. Kyseessähän on mm. Charonista tutun J-P Leppäluodon luotsaama akustispainotteinen tunnelmointirok-projekti. Leppäluodon taustan tuntien voisi luulla kyseessä olevan raskaahko musiikki, mutta ei se sitä ole, ellei sitten tunnelmaa tai lyriikoita lasketa. Nauratti vähän nähdä Harmajan uusin Lento-levy Anttilassa hevihyllyssä, se ei nimittäin ole heviä nähnytkään.

Mutta, itse musiikkiin siis. Bändiltä on ilmestynyt kaksi levyä, s/t-debyytti viime vuonna ja nyt viime keväänä kakkosalbumi Lento. Itse suosin enemmän tuota debyyttiä, se kun on tunnelmaltaan raskaampi ja muutenkin pimeämpi levy. Lennolla puolestaan on paikoin hyvinkin kepeä ja pelkistetympi meininki. Eikä Leppäluoto laula niin matalalta... vaikka minun puolestani saisi, se sille parhaiten sopii. (Ja siitä tytöt eniten tykkää.)
Ehkä debyytissä on enemmän sitä nimenomaista raskautta, mikä kakkoslevyltä jää puuttumaan. Enemmän sellaista melankolista tunnelmaa. Oikeastaan tosi vaikea paikantaa sitä... mutta jostakin se tulee. Tietyllä tapaa tuo debyytti on yksinkertaisempi, se pysyy aika hyvin niillä muutamilla tasoilla, kun taas Lennolla melankolisuus vaihtuu välillä hyvinkin hilpeään meininkiin, esim. Palasia ja Veli menevät jo yli oman makuni. Samoin Kuinka me voimme -kappaleen lapsikuoro, ei ei...
Siinä missä debyyttilevyä voisi jollakin tapaa verrata Anatheman yksinkertaisimpiin akustisiin tunnelmointeihin, on kakkoslevy huomattavasti iskelmämpi. Vihaan tuota iskelmä-sanaa, koska nykymusiikissa iskelmä = paskaa, mutta se tietynlainen kepeys, joka miellyttää vaatimatonta kuuntelijaa... sitä löytyy jonkin verran Lennolta. Ja juuri sen takia oma suosikkini on Harmajan debyytti näistä kahdesta.

Lyriikat on Leppäluodon käsialaa, paitsi ensimmäisellä levyllä on käytetty osittain Saima Harmajan runoutta, ja sieltä kai bändin nimikin on peräisin. Hyvin pitkälti samoja tunnelmia ja aihepiirejä Leppäluotokin käyttää. Itse tykkään tosi paljon suomenkielisistä haikeista lyriikoista, eikä tähän bändiin englanti tai muu kieli istuisikaan. Jotenkin todella suomalaista tällainen akustinen synkistely.
Tässä eräs esimerkki sanoituksista, Hauras uudemmalta levyltä.
"Hän on vain, kun katso et
Ja tuulenvire ennen hämärää
Siihen toivon että jäät
Suljen silmät, aika katoaa
Ja kulkee kylmä hetki väliimme
Olet hauras, kuin jäätä
Ja kulkee kylmä hetki väliimme
Olet siinä kun herään"
Musiikkivideoita bändi ei tietääkseni ole tehnyt kuin yhden, Sydäntalvella, mikä on yksi Harmajan parhaista kappaleista omasta mielestäni, ja tuo videokin on aika mahtava. Hyvin onnistuttu tallentamaan tunnelma. (Sydäntalvella on muuten käsittääkseni Saima Harmajan runo.) Muita omia suosikkejani ovat ekalta levyltä ehdottomasti Varjoina (joka on 8 ja puoli minuuttia pitkä, muttei yhtään tunnu siltä), tokalta esim. Pelkkä ihminen. Tässä nyt kuitenkin tuo Sydäntalvella.



Harmaja: s/t 8/10
Harmaja: Lento: 6/10

J-P Leppäluodosta sen verran, että piti ihan eilen kaivaa esille ensimmäinen kokemukseni hänestä muusikkona, nimittäin Charonin legendaarinen Little Angel... Aika klassikko. Omiin henk. koht. klassikoihin Leppäluodon kohdalla menee myös Poisonblackin debyyttialbumi, jolla J-P oli vielä laulamassa (sittemmin kitaristi Ville Laihiala siirtyi mikin varteen). Ah, mitä tyttöjenitketysbiisejä ne silloin vielä teki...

No comments:

Post a Comment