9/21/11

Popmelodioiden kaipuuseen

On tullut miettyä useaan otteeseen, että Happoradio olisi aika hyvä bändi, jos voimaa olisi ilmaisussa vähän enemmän. Loistavia melodioitahan bändi kirjoittaa, mutta ilmaisu jää omaan makuuni turhan kevyeksi. Stam1nan Vanhaa paskaa -demokokoelmaa kuunnellessani törmäsin sitten Arjen sankari -kappaleeseen, jonka melodioista ja sävelkulusta tulee hyvinkin mieleen Happoradio, mutta Stam1na-energia tuo kappaleeseen ihan erilaista painoa. Arjen sankari on vuodelta 2002, "Stam1nan näkemys pop-musiikista 'with a twist.'" No, nämä Happoradio-konnotaatiot on aika randomeita tässä, tiedän, kappale on kuitenkin ihan Stam1nan (Hyrden) omaa käsialaa. Melodioiden lisäksi Arjen sankarissa korvaan pistää positiivisesti Hyrden tunteellisesti säröilevä ääni. Mun mielestä kokonaisuus toimii outoine rytmityksineen aika helvetin hyvin. Mielenkiintoista tietää, että Stam1nalta löytyy tällaistakin osaamista. (Miltähän ko. biisi kuulostaisi Happoradion esittämänä... Hmm..)



No, päädyin sitten eilen popmelodioiden innostamana kuuntelemaan myös Apulantaa. Siinä on bändi, jota nuorempana on tullut kuunneltua paljonkin. Ja nimenomaan Apulannan 90-luvun materiaalia. Heinola 10 (2001) on viimeinen levy, joka vielä tuntuu jollain tapaa läheiseltä. Myöhempiä levyjä olen kyllä myös kuunnellut (uusinta en), mutta jotenkin.. tiemme ovat lähteneet eri suuntiin, so to speak.
Hämmästyttävää silti, miten jopa Apulannan ensimmäisen levyn pop-punk-melodiat kuulostaa vieläkin helvetin hyviltä.. Vaikka teemana on teinirakkaus ja Tonin ääni on nasaalissa enemmän kuin ikinä. Yksinkertaisuus ja aitous toimii. Melkein tekee mieli tarttua kitaraan itsekin.
Muutamia poimintoja Attack of the A.L. People -levyltä (1995):

Nähdään lauantaina
Itkeväthän enkelitkin
Ilona?
Aurinkoon
Päivästä toiseen

2 comments:

  1. Oi oi, vanha Apulanta kyllä vieläkin soi täällä toisinaan, nimenomaan juuri tuohon Heinola 10 asti.

    ReplyDelete
  2. Kiva että löytyy muitakin faneja :)

    ReplyDelete