12/8/11

Iiwanajulma - Tuhottu tila (2008)

Suomessa ei oikein osata tehdä hyvällä maulla sellaista vähän kummallisempaa raskas alternative -osaston musiikkia. Varsinkaan suomeksi. Kotiteollisuus osasi vielä 90-luvulla, muttei enää. Nämä muut Sarasta Maj Karman kauniisiin kuviin on olleet minun makuun sopimattomia yrityksiä, jotka kaikki vielä sittemmin ovat kääntäneet kelkkaansa kevyempään suuntaan. Näin se kasvamisen angsti päättyy itse kullakin.

Iiwanajulma sen sijaan on säilyttänyt angstinsa, ellei jopa syventänyt sitä. Vaikka totta puhuen, en pysty bändin debyytistä (Sitä ei ole mitä ei näe, 2006) paljon sanomaan kun sitä ei oikein tunnu pääsevän missään kuuntelemaan. Mutta YouTubesta kuitenkin löytyy jotain, joiden perusteella uskaltaisin väittää angstin ja hulluuden syvenemistä kakkoslevyllä.

Tuhottu tila (2008) on levyllinen mielipuolimusiikkia. Creepyä tunnelmaa, oudosti rytmitettyjä riffejä, sekopäisiä lyriikoita, tunteellista laulua, ja herkkää pianoa. Jopa jousisoittimia. Tällä reseptillä on tehty varsinkin 2000-luvun taitteen Suomessa varmasti kymmeniä levyjä, mutta aina joku on mennyt vikaan, minun mielestä. Nyt viimein löydän jonkun, joka on tehnyt sen oikein. Erona on se, että Iiwanajulma kuulostaa oikeasti aidolta, ei teeskennellyltä tai tekotaiteelliselta, mikä tässä genressä on hyvin helposti vaarana. Ensimmäinen taito on luoda musiikissa se mielenvikainen, melankolinen mutta paikoin raivokas tunnelma menemättä kuitenkaan yli ymmärryksen rajan. Toinen taito on yhdistää siihen suomenkielisiä sanoja, ja vielä laulaa ne jotenkin uskottavan skitsofreenisesti. Suomen kieli ei ole luonnostaan sellaista soljuvaa ja pehmeää, jonka kuka tahansa saisi kuulostamaan hyvältä. Ei, suomi on täynnä kovia äänteitä ja pitkiä sanoja, joiden sovittaminen mielipuolimusiikkiin vaatii taitoa. Iiwanajulman Wille osaa sen taidon. "Kun laukeaa ase laukean minäkin / Tietäen, ettei ole maailmassa mitään niin rakastettavaa kuin peilikuvan hymy" -Mauser ja peilikuvan hymy

Raskaan koskettavien skitsofreniarokbiisien ohella Iiwanajulmalta lähtee myös pari herkempää tulkintaa, joista tuo varsin vaikuttavaksi videoksikin päätynyt Absinttia on varmaan sitä tunnetuinta Iiwanaa. Itsehän olen onnistunut välttymään tuoltakin ja itse asiassa koko bändiltä aina tähän vuoteen ja tähän kuukauteen asti. Elän nimittäin tynnyrissä.



BingoBango on muodostunut lempikappaleekseni. Siinä on käsinkosketeltavaa epätoivoa, joka syvenee kappaleen edetessä. Erittäin inspiroiva kappale. Nimestään huolimatta. Tässä se:



"En voi mennä kotiin
Saan siellä kuolemalta viestejä iltaisin
Olen seissyt alasti, peilistä nähnyt
Sillä on ihmisen kasvot"

Olen tyytyväinen, että löysin tämän levyn ja tämän bändin. Tuhottu tila on 9/10 pisteen arvoinen.

Uusi levy on kaiketi jo tekeillä, mahtavaa. Se vanhakin olisi kiva saada jostain.

No comments:

Post a Comment