10/25/13

Lovijatar - Pimeän tuoja (2013)

Myönnän, etten ole kovin ahkerasti jaksanut surffata uusien metallijulkaisujen aallonharjalla viime vuosina. Syyt: vanhemmistakin löytyy lukemattomia tutustumisen arvoisia tekeleitä, ja löytääkseen jotain "uutta ja hyvää" täytyy ensin kahlata läpi järvellinen paskaa. Tuota kahlausta vähemmän harrastan, vaan uusien bändien löytämisessä luotan sattumaan, korviini, ja juoruihin. Näin kävi myös tässä tapauksessa. Voisin kiittää kohtaloa jos kohtaloon uskoisin. No mutta, kuulinpa siis harvinaisen suloisia säveliä kerran lokakuun alussa eräässä anniskeluravintolassa, ja minulle selvisi, että kyseessä on orkesteri nimeltään Lovijatar. Myöhemmin tutkimustyötä bändistä tehdessäni huomasin, että bändi soittaisi keikan Jyväskylässä lähiaikoina. Ilmaisen keikan. Awww yisssss!

Kuva bändin Facebook-sivuilta: https://www.facebook.com/Lovijatar?fref=ts

Tuo keikka oli pienestä yleisöstä huolimatta (suuri yleisö tuli katsomaan pääesiintyjää, Church of Voidia) äärimmäisen miellyttävä kokemus. Tunnelma pysyi lämpimänä, hymy pysyi kuulijan kasvoilla, sävyt vaihtelivat raskaista keveihin. Vastikään debyyttilevyn (Pimeän tuoja) julkaisseeksi bändiksi Lovijatar esiintyi vakuuttavasti ja oli lavalla kuin kotonaan. Tämä johtunee siitä, että bändi koostuu kokeneista muusikoista eikä tässä olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Rehellistä lavakarismaa oli todella ilo katsella.

Mutta jos mennään asiaan - mistä tässä bändissä on kyse, varsinaisesti? Miltäs kuulostaisi perijenkkiläisen stonersoundin yhdistäminen perisuomalaisiin kansanrunouslyriikoihin ja folkmelodioihin? Lisäksi majesteetillista mieslaulua ja rehellistä heviotetta. Siinä päädytään aika mielenkiintoiseen paikkaan, jota ainakin minussa rapsuttaessa kutiaa makia kohta ja jalka lähtee vispaamaan. Kyllä, Lovijatar on rockhenkistä folkmetallia ilman hanureita, viuluja, miekkoja ja kilpiä, jossa folk on enemmän lyriikoissa ja lausumisessa kuin instrumenteilla ja säkkijärven polkalla hifistelyssä. Tämä herkulliselta kuulostava yhdistelmä jopa sattuu toimimaan, vaikka sitä ensialkuun prosessoinkin jonkin aikaa. Mietin miksi tämä kuulostaa hyvältä, mikä tässä viehättää, kunnes ymmärsin, että se on noiden erillisten, aiemmin erikseen hyviltä kuulostavien elementtien yhdistäminen omaksi kokonaisuudeksi.

Lyriikoissa suomalaista kansanrunoutta on hyödynnetty inspiraation lähteenä ja siitä onkin syntynyt mielenkiintoisia tarinoita. Itseäni miellyttää erityisesti luontoteema, myyttiset olennot ja jumalat, mutta ei tuo niin suomalainen määkimis/valitusteemakaan ("oonko mie kaiken näin unohtanu kun ei mikkään tunnu missään" -Kadotettu) vieraalta tunnu, hmm. Lovijatar itse nimenä viittaa kuoleman jumala Tuonen sokeaan tyttäreen, ja hänen (vai bändin?) sikiämisestään kertookin levyllä kappale Syntyi Lovijatar ("maa alla pakahtelevi / taivas päällä halkeavi / hätähisen huutaessa / pakohisen parkuessa"). Luonto- ja myyttisyysteemaan liittyen on tehty hieno video Vainovalkea-kappaleesta, tsekatkaa alla. Parhaillaan bändillä on tekeillä video rauhallisempaan Kun usva peittää minut saleihinsa -veisuun. Jos samaa linjaa jatketaan, niin siitä voi tulla aika hieno.



Tässä bändissä on potentiaalia myös mainstreamimman yleisön suosikiksi ja mielenkiinnolla jään seuraamaan miten Lovijattaren ura tästä lähtee nousuun. Annan bändille kaiken tukeni ja Pimeän tuoja -levylle pisteitä 8,7/10. Peace out!

No comments:

Post a Comment