11/15/13

Past Lives pt 5 & Mokoma - Yksi (2013)

Mokoma @ Lutakko 9.11.2013

En ole Mokomaa nähnyt livenä sitten vuoden 2006 tai jotain, joten oli jo aikakin katsastaa bändin livekunto uudestaan. Ja livekuntohan on erittäin kohdillaan. Vastikään julkaistu Yksi-ep ja taannoinen bändin Japanin reissu eivät näemmä verottaneet liveintoa, päinvastoin. Mokoma sekä viihtyi että viihdytti.

Ennen keikkaa kuuntelin bändin tuotantoa shufflella ja kärvistelin läpi myös voimaballadit ja iskelmärallatukset, koska tiesin, että niitä keikoilla varmasti kuullaan. Mutta kyllä te minut tiedätte. Keikalla tunnelmani vaihtelivat laidasta laitaan, kun listalta löytyi sekä Punamultaa että Valapattoa. No, ensimmäisen balladin kolme ekaa tahtia osoitin mieltäni, kunnes sitten antauduin... Ei se Punamultakaan livenä nyt NIIN huono ole. (Tulee muuten kuulemma jollekin uudelle suomikaraokedvd:lle tai jotain. Huhhuh.) Heiluin mukana, lauloin mukana jopa Hei hei heinäkuun kertsissä. Myönnän sen. Kyllä siinä paatuneemmankin kyynikon sisimmässä lämpö läikähtää kun Marko katsoo silmiin hymyillen laulaessaan Marraksen kertsiä. "Anna anteeksi kaikki mitä sanoin, mitä tein.." No perkele, annan annan ;__;  Mokoma nyt vaan on kuin kotiin palaisi.


Iskelmät sikseen, koin suorastaan euforiaa kun sieltä soi Valapatto, Mene ja tiedä, Haudan takaa, Kuollut kuolleempi kuollein, Valkoista kohinaa, Ihmisenpyörä, Sydänjuuret, Pahaa verta, Punainen kukko, ja erityisesti uudenkarheat Yksi-ep:ltä löytyvät CMX-cover Lintu sekä YUP-cover He lensivät öisin. Valapatto aiheutti jopa liikutusta, eikä niinkään lyriikkansa vuoksi vaan siksi, että livenä se tuttu, turvallinen, ja lohduttavan lohduton sävellys ja riffit iskivät suoraan sydämeen, niin sanotusti. Yksi-ep:n taisivat soittaa yhtä biisiä lukuunottamatta (Helpompi hengittää) kokonaan, ellen ihan väärässä ole. Nimibiisi toimi keikan avaajana. Siitä ep:stä sen verran, että mielestäni kiekon vahvimmat vedot ovat juurikin nuo coverit. En jaksa enää suoltaa samoja valituksia Mokomasta, tiedätte varmasti mitä sanoisin niistä originaaleista... Mulla on niin helvetin skitsofreeninen olo tämän bändin suhteen. Mokoma on yksi niistä bändeistä, jotka on tehneet minuun äärettömän syvän ja lähtemättömän vaikutuksen, mutta silti en vaan kykene löytämään itsestäni sitä osaa, joka antautuisi kokonaan bändin herkemmälle puolelle. En ole vieläkään kuunnellut sitä akustista levyä.. mutta luukutan yhä uudelleen ja uudelleen niitä levyjä ja kappaleita, joista saan irti edelleen paljon. Viime aikoina esim. Ammu, hautaa ja vaikene, ja Mieli sydäntä syyttää ovat taas nousseet suosikeiksi.

Nuo kaksi biisiä, tai vaikkapa Illan henki, tai Viholliset olisivat olleet keikan toivelistallani, mutta ainahan sieltä jotain jää puuttumaan, varsinkin Mokoman diskografian mittaisella tuotannolla. Eipä se tunnelmaa paljon silti verottanut. Varsinkin Lintu ja He lensivät öisin toivat sitä kaipaamaani synkeyttä, kuin myös nuo jo mainitsemani vanhat tutut. Havaitsin muuten, että paikkani toisessa rivissä suht reunassa ei ollut äänentoiston kannalta paras mahdollinen paikka, kun esimerkiksi Markon laulu meinasi hukkua yleisön mylvinnän alle. Ja eipä vähän lämpimät ne valot. Toisaalta taas, siitä kohtaa oli hyvät näkymät tuijotella intensiivisesti hikisiä muusikoita, lähinnä Santtua ja Kuismaa. Kuisma muuten pussailee kitaraansa.

Keikalle 8,6/10, ep:lle 7,5/10.


No comments:

Post a Comment