3/4/14

Iiwanajulma - Hallelujah (2014)


Lausahdus "hallelujah" kuvaa aika hyvin tunteitani uuteen Iiwanajulma-materiaaliin liittyen. Hallelujah, ylistäkää herraa (Iiwanajulmaa), nyt on herran kolmas tuleminen, ja se tulee korvakäytäviä pitkin, roiskutellen ympäri kallosi seinämiä! Roiskuttelee jotain tummaa, märkää ja kiiltävää.

No, aloitusmetaforat sikseen. Iiwanajulma on kotimaisen mielipuolialternativen kruunaamaton kuningas. Minun kirjoissani se on ollut sitä jo pidemmän aikaa, mutta viimeistään tämän levyn myötä kruunauksen pitäisi olla jo kansallisella agendalla. Sen verran syvälle suomalaisen nyky-yhteiskunnan problematiikkaan tässä sukelletaan. Niin, siinä missä aiemmilla levyillä (Sitä ei ole mitä ei näe 2006 ja Tuhottu tila 2008) teemoissa on liikuttu skitsofreenisesti henkilökohtaisten kriisien hyvistä pahoihin, on nyt painopiste siellä pahoissa. Tämä painopiste tekee Hallelujahista aiempia levyjä paljon raskaamman kokonaisuuden. Olin suorastaan hämmentynyt miten käsinkosketeltaviksi epätoivo, masennus ja viha onkaan saatu muotoiltua musiikin kautta, sillä raskaassa alternativessa se ei välttämättä tule luonnostaan samalla tavalla kuin vaikkapa pimeille voimille omistautuvemmissa äärimetallin genreissä. Mutta siinä lieneekin kyse taidoista. Olen aiemminkin Iiwanajulmaa pohtiessani ottanut esille sellaisen konseptin kuin aitous. Iiwanajulmasta kuulee, että musiikkia tehdään täydellä sydämellä ja tosissaan. Tässä ei teeskennellä eikä kuljeta muiden tamppaamia polkuja, vaan seurataan sitä omaa valoa ja myös uskotaan siihen. Kun bändi toimii tällaisista lähtökohdista, on vaikuttava kokemus kuulijan päässäkin taattu. 

Kuva: https://www.facebook.com/Iiwanajulma/photos_stream
Hallelujahin kantava lyyrinen teema on nyky-yhteiskuntamme välinpitämättömyys ongelmaisen yksilön kohtaamisessa, ja miten yksilö sen kokee. Potilas, ihminen numerona paperilla, joka hoidetaan 20 minuutin vastaanottoajassa uuteen uskoon työntämällä kouraan uutta reseptiä. Lääkäri valkotakkisena diilerinä, ICD 10 -tautiluokitus, periytyvä mielisairaus nimeltä suomalaisuus. Vaikka laulujen sisällöt ovat synkkiä, jostain haastattelusta luin, että bändille (lähemmin laulaja-Willelle, joka on lyriikoiden takana) levy on kuitenkin selviytymistarina ulos lääkekierteestä, masennuksesta ja terveysongelmista. Ehkä levyn nimi Hallelujah on osoitus siitä, mutta levyn sisällössä ei eksplisiittisesti juurikaan liikuta valoa kohti. Levyn lopettava lause "Tänä päivänä luetaan liian usein siitä miten perhe lähti yhdessä kaikki" voi kieltämättä jättää mielen aika synkkiin mietteisiin. Kaikenkaikkiaan 10 biisin epätoivon jälkeen voi kuulijalle jäädä melko tyhjäksi imetty olo, mutta minusta se on merkki hyvästä levystä. Jossain sen pitääkin tuntua. Ja jos synkissä teemoissa mennään näinkin syvälle, niin ei siihen kokonaisuuteen edes sopisi mikään piristävä, toivoa herättävä lopetus tai välisoitto.

Musiikillisesti ollaan myös aiempaa pimeämmillä poluilla, tai sanoisinko, raskaammilla. Kevyempiä välisoittoja ei tällä erää kuulla ja raskas alternative -mallista poiketaan kokonaisten kappaleiden verran vain alussa sekä levyn halkaisevassa kuutosbiisi Kratissa, jossa instrumentaalisesti maalaillaan kauhuelektroa mielen maisemista. Muuten musiikissa kuullaan entistä enemmän rytmeillä pelailua, jopa djent-efektejä on havaittavissa. Vaikutteet alternativemetallista kuuluvat nyt myös aiempaa paremmin, mikä ei lainkaan ole huono asia, ja tästä lienee kiittäminen selkeämpää rytmiosastoa. Kappalerakenteiden progressiivisuus, tyyleillä leikittely ja polveilevuus ovat tyypillistä Iiwanaa, ja se miellyttää minua kovasti. Laulutaiteilijan varmassa tulkinnassa kuulijakin käy läpi tunnetilojen kirjavuutta. Kuiskauksen kautta raivoisaan huutoon, Willeltä lähtee kaikki.

Niin. En tiedä onko se lopulta tuo alternative/post-grunge/nu-metal -pohjustus mikä noin suomalaiseen rock-ilmastoon ja teemoihin yhdistettynä minua Iiwanajulmassa niin kovin miellyttää. Sen vaan tiedän, että tämän päivän kotimaisessa musiikkiskenessä Iiwanajulma on minun listalla aika korkealla, ellei jopa sillä korkeimmalla sijalla. Siinä vaan on sitä jotain.
Hallelujahille pointseja 9/10.

Loppuun vielä vähän passiivista väkivaltaa. Jyväskylän huhtikuista keikkaa odotellessa!



No comments:

Post a Comment