9/22/14

Paperi T & Khid

Yritän tässä jäsennellä suhdettani räppiin ja hiphoppiin. Nyt liikutaan nimittäin melko poikkeuksellisilla vesillä, kun räpiksi luokiteltava suomalainen yhtye on minua näin säväyttänyt. Lähdetäänkö liikkeelle vaikka siitä, että kuuntelen hiphoppia varsin mielelläni, mutta se kohta tajunnassa mihin se iskee, on yleensä ollut aivan eri kohta kuin se, mihin ne hienoimmat musakokemukset menee. Yleensä hiphopissa minua viehättää ensisijaisesti biitit ja se instrumentaalinen puoli, mikä puhuttelee kaiketi jotain primitiivistä puolta minussa. (Terveiset Die Antwoordille tässä vaiheessa.) Räpeissäkin minulle yleensä on ollut tärkeintä musiikkiin istuvuus ja flow eikä niinkään sisältö. Kenties tästä syystä on kestänyt aikansa tottua suomenkieliseen räppiin, koska suomen kieli ei mukamas aina solju musiikissa samalla tavalla kuin vaikkapa englanti, mihin on tottunut. Mutta jonkun kynnyksen olen tässä kesän aikana ylittänyt ja alkanut sisäistää myös suomenkielistä räppiä. Kiinnitän enemmän huomiota lyriikoihin ja suomen kielellä leikkimiseen (se ei ole helppoa) ja siihen, miten sanat saadaan istutettua musiikkiin. 

Vaikka räbäytystä olen alkanut ymmärtää enemmän, niin silti totuus on se, että hienoimmat musiikilliset kokemukset saan vasta silloin, kun musiikista löytyy niitä synkempiä elementtejä muodossa tai toisessa. Ja tästä lauseesta pääsemmekin tämän kirjoituksen aiheeseen, eli ilmiöön nimeltä Paperi T & Khid. Oli nimittäin eräät Lutakko liekeissä -festivaalit tuossa elokuun lopussa, ja ohjelmakattaukseen tutustuessani huomioni kiinnitti Paperi T:lle & Khidille annettu määritelmä: synkkää elektronista hiphoppia. Hmmmmm. Mietin, että tän on pakko olla joko helvetin huonoa tai helvetin hyvää. Kaipa sitä oli tähdet oikeissa paikoissaan, kun tuli ilmi että sehän on ihan helvetin hyvää musiikkia. Aikalailla ensikuulemasta lähtien Paperi T & Khid veivät mukanaan ja sillä tiellä nyt ollaan edelleen. 


Kaksikolta on ilmestynyt vain yksi EP, tarttuvasti nimetty Ex ovis pullus non natis serò fit ullus (2013). (Nimessä on jotain syvää viisautta kananmunista.) EP sisältää kuusi melko timanttista synkillä vesillä seilaavaa kappaletta, joissa ei räppikliseisiin kompastella. Nuo leijuvat dark electro -taustat toimisivat yksinäänkin, mutta jo vain sielukkuus nousee kummasti kun päälle sanellaan kylmiä totuuksia. Lyriikat eivät ole mitään paskaa, päinvastoin. Synkkää ja kriittistä (esim. mainstreamia kohtaan), mutta ei tähän muu paremmin sopisikaan. Hienoja ja filosofisia laineja siellä täällä. Sopis vaikka sisustustauluun:
"Muutos on jatkuvaa / Se et sä oot siinä on sattumaa / Mut mitä sitä vatkaa / Joko istut pöntöl tai oot paskaa."  -Bushwa

Paperi T & Khid Liekeissä.

Olin aika fiiliksissä menossa katsomaan jäbien keikkaa Liekeissä, ja sehän osoittautukin yhdeksi festivaalin parhaista. Lutakon sisälava, sopivan kokoinen yleisö ja hämyisä valoshow loivat aavemaiselle mutta suorasanaiselle musiikille viihtyisän pimeät puitteet ja viihtyminen oli taattua. Toisiinsa sulautuvat biisit rakensivat konsertista kokonaisuuden, jonne ei aploditaukoja juuri sopinut - taisipa toinen artisteista välillä huomauttaakin ettei heidän keikallaan tarvitse taputtaa juuri tästä syystä.. Tunnelma painoi enemmän kuin suosionosoitukset, mikä on aika kunnioitettavaa.

Jäbät ovat ilmeisesti Suomen räppipiireissä melko tunnettuja artisteja muista yhteyksistä, mutta lyöneet hynttyyt yhteen tätä kokoonpanoa varten. Pitäisi kyllä tutustua tyyppien muuhunkin tuotantoon. Tiedä vaikka tuo hiphopin maailma lähtisi tätä kautta avautumaan enemmänkin.

Suosittelen Paperi T:tä & Khidiä lämpimästi synkemmän tunnelmoinnin ystäville vaikkei räppi olisikaan lempimusaa. Voi löytää hienoja elämyksiä. Alla EP:n nelosraita Caligula, iloksenne.


3 comments: