5/14/15

W. Iivarinen - Grande Vulgar (2013)

Alkuvuoden parhaimpia MITÄ-VITTUA-MIKSI-TÄMÄ-ON-MENNYT-MINULTA-OHI -löytöjä oli W. Iivarisen ensimmäinen soololevy Grande Vulgar, joka on julkaistu jo vuonna 2013. Herra Iivarinenhan tunnetaan myös loistavan Tytär-yhtyeen laulajana. Tytär julkaisi toistaiseksi ainoan pitkäsoittonsa Valontuojan vuonna 2007, joka oli varsin toimiva sekoitus iskelmää sekä tummanpuhuvaa mielipuolirokkia. Pari vuotta myöhemmin julkaistu Kääntöpuoli-ep sen sijaan esitteli bändin synkempää ja reilusti mielipuolisempaa maailmaa. Tuo viisi kappaletta sisältävä ep on edelleen yksi tärkeimpiä levyjä omassa musiikinkuunteluhistoriassani... Se iski syvälle ja on säilyttänyt loistokuutensa vuodesta toiseen. Kirjoittelin ylös ajatuksia siitä muutama vuosi sitten

Tyttärestä ei ole mitään kuulunut tuon ep:n jälkeen, mitä olen harmitellut, mutta innostuin vallan käsittämättömästi kun törmäsin tähän Grande Vulgariin tammikuun alussa. Heti ensimmäisestä kuuntelemastani kappaleesta (avausbiisi Lääketehtailijan synkkä menneisyys) Tytär-liittymäkohdat musiikissa ovat selkeitä. Periaatteessa Grande Vulgar menisi Tytär-levystä, mutta toisaalta vaihtelua ja variaatiota on enemmän kuin Tyttäressä. Lyriikoissa on enemmän henkilökohtaista, eikä niin abstraktia sanailua kuin Tyttäressä. Enemmän tarinankerrontaa myös. Musiikin osalta varsinkin Kääntöpuolella esitelty Tytär-raivoraskaus on aika poissaolevaa, vaikka lieviä mielipuolikiihdyttelyjä voi aika ajoin todistaa varsinkin biiseissä, jotka kasvavat raivoonsa. 

Sen sijaan, sanoisinko, inhimillistä herkkyyttä löytyy soolo-Iivarisesta paljon Tytärtä enemmän. Se näkyy niin lyriikoissa kuin musiikissakin. Paikoin mennään jopa pop-melodioiden ja teemojen puolelle. Pianolla ja jousisoittimilla sitä mainstreamimpaa otetta vielä korostetaan. Pop-viboista mainittakoon vaikkapa Supernuoruus-kappale, josta tulee mieleen Herra Ylppö ainakin omalla kohdallani. Vaikka sitä popimpaa ja helposti lähestyttävää matskua löytyy, niin mielenterveysongelmien käsittelystä olen onnellinen - jos näin saa sanoa... Vaikka esim. Supernuoruus voisi hyvinkin soida (jossakin) radiossa päiväsaikaan, niin vaikkapa Lääketehtailijan synkkä menneisyys ei. Siinä käsitellään mielenterveysongelmia ja niiden lääkehoitoa varsin kouriintuntuvalla otteella. Mielipuolibileet parhaimmillaan. Alan kohta ylikäyttää tuota mielipuoli-sanaa, mutta minkäs teet.. Iivarinen on ihan(a) mielipuoli... Laulutyylinä herra Iivarisella Grande Vulgarilla on enimmäkseen ihan oikea laulaminen, vaikkakin sitä epäkonventionaalista ääntelyä ärinöineen ja murinoineen toisinaan kuullaankin. Kattogenreä Grande Vulgarille on vaikea määritellä, siksipä sysäisin tämän turvallisesti sinne jonnekin alternative rockin suuntaan. 

Levyn yhdeksästä kappaleesta tämän hetken suosikkina mainittakoon Ystävä, joka tavallaan on ehkä levyn yksinkertaisimpia biisejä, ja minähän olen myös yksinkertainen. Lyriikat ja niiden tulkinta miellyttävät myös.

Uutta materiaalia on jo kehitteillä, kertoivat pikkulinnut. Se on hyvä, enkä tiedä uskaltaisinko enää Tytär-yhtyeeltä odottaa mitään. Pääasia, että jotakin siellä leirissä tapahtuu ja W. Iivarinen toteuttaa ja julkaisee luovuuttaan. Pystyn samaistumaan W. Iivariseen tuotantoon. 
Pakko silti myöntää, että Tytär on aina Tytär eikä kukaan tule sille tasolle yltämään, ei edes Iivarinen, mutta enkä tiedä pystyisikö Tytär siihen enää itsekään.

Olipas surullista! Ja pahoittelut, jos ketään häiritsi että W. Iivarisen soololevyä käsitellessä ajatukseni pyörivät niin tiiviisti Tyttären ympärillä. Ei maha mittään. 

Grande Vulgar ansaitsee pojoja 8/10. Toivottavasti seuraavan levyn tiimoilta pääsisi keikoillekin!


No comments:

Post a Comment